Kuva yllä: Tarinoita Vornasta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistossa. Kuva: Lea Tajakka.

Sukuseuran perustaminen ja säännöt

Vornasten Sukuseura ry. on perustettu marraskuussa v. 1956 Joensuussa, Karjalantalossa.

Sukuseuraa olivat perustamassa seuraavat henkilöt:
Aune Vornanen
Benjam Vornanen
Eemeli ja Saima Vornanen
Herman Vornanen
Hilja Vornanen
Jaakko Vornanen
Maiju Vornanen
Mauno Vornanen
Mikko Vornanen
Osmo Vornanen
Severi Vornanen
Taina Vornanen
Tapani Varnanen
Teodor ja Anni Vornanen
Viktor Vornanen
Martta Holopainen
Impi Kortelainen
Esko Räsänen
Hilkka Räsänen
Helmi Turunen

Yhdistyksen nimi: Vornasten Sukuseura ry

Kotipaikka: Joensuu

Osoite: Lammintie 7, 80710 Lehmo

Rekisterinumero: 71.282

Merkitty rekisteriin: 09.04. 1957

(Rekisteriote 1.1. 2018)

VORNASTEN SUKUSEURA RY:n SÄÄNNÖT

Vornasten Sukuseura ry_Säännöt_

Katsaus Vornasten sukuseuran toimintaan

Hilkka Pyykkönen, 2000

Vornasten Sukuseuran toiminnasta alkoi 17 pnä marraskuuta vuonna 1956. Silloin joukko Vornasia kokoontui Joensuuhun Karjalantalolle, aikomuksenaan perustaa Vornasten Sukuseura. Osanottajia oli 22 henkilöä, joista luultavasti on elossa enää 8 henkilöä.

Vornasten Sukuseuran perustamisen yhteydessä ehdottoman tärkeänä toivomuksena oli, että nykypolvi ottaisi tehtäväkseen esivanhempien muiston kunnioittamisen, suvun perinteen vaalimisen, karjalaisen heimohengen ylläpitämisen, yhteyden pitämisen suvun jäsenten välillä ja sukuhengen ja sukukunnian tunnon lujittamisen suvun jäsenissä. Tulevaisuudessa oli tarkoitus saada aikaan hyvä sukututkimus.

Sukuseuralle laadittiin säännöt, jotka Oikeusministeriö tarkasti ja hyväksyi ja jonka jälkeen seuramme merkittiin yhdistysrekisteriin huhtikuun 9 pv:nä vuonna 1957. Mainitsen tässä välillä, ketkä ovat meitä menneiden vuosien aikana johtaneet. Esimiehenä on ollut ensimmäisenä Osmo Vornanen, sitten Jaakko Vornanen, sen jälkeen Ilmari Vornanen sitten Kauko Vornanen ja nyt Arvo Vornanen. Puheenjohtajat ovat seuraavat henkilöt: Teodor, Tapani, Mauno, Kauko, Jaakko, Ilmari, Arvo ja nyt Seppo, ja kaikki ovat sukunimeltään Vornasia.

Vuonna 1959 suoritimme Vornanen- nimen suojauksen Suomalaisuuden Liitossa.

Vuonna 1961 lähetimme Neuvostoliiton lähetystöön retkianomuksen, päästä Tolvajärvelle. Anomukseen ei tullut minkäänlaista vastausta. Silloinen esimiehemme Osmo Vornanen kävi sitten henkilökohtaisesti lähetystössä, mutta sekään ei auttanut.

Vuonna 1968 hankimme Taiteilija Jalavan suunnitteleman sukuviirin, siis pöytäviirin, jossa punamustat kentät muodostavat sukukirjaimen V ja mustat kentät samalla kannelparin punaisen kentän. yläosassa on karhu hopeanharmaana, kiinnityspunos ja tupsut ovat puna-mustat, siis Karjalan värit.

Useana vuotena kesäjuhlassamme saimme kuulla opettaja Veikko Tiikkaisen esityksiä tutkimuksistaan Vornasista ja Vornasta. Näimme myöskin hänen kuvauksia tutkimuksista joskus varjokuvina. Hän teki tutkimuksia ajateltua kirjajulkaisua varten. Vuonna 1977 olikin sitten Veikko Tiikaisen kirjaluomus luettavana Joensuun yliopiston rehtori professori Heikki Kirkisellä. Juhlassamme Veikko piti vain lyhyen erityksen Vornan vaiheista.

Vuonna 1982 julistettiin perinnekilpailu, jonka tarkoituksena on saada tietoa Vornasista ennen ja nykypäivinäkin. Rahallista tukea perinnekilpailuun saatiin Karjalan Sivistysseuralta ja Karjalaisen, kulttuurin Edistämissäätiöltä yhteensä 2000 mk.

On kerrottava myös vuoden 1986 juhlavasta tapahtumasta Hoilolassa. Korpiselkä-talossa ja sen puistossa oli Vornasille, Shemeikkoille ja muulle yleisölle tarkoitettu yhteinen patsasjuhla. Karjalan Sivistysseura pystytti Tolvajärvellä olleen patsaan toisinnon.

Ohjelmaa oli runsaasti molemmilta sukuseuroilta. Runsas yleisö sai kuulla upeata ja kaunista kanteleensoittoa Marke Vornasen esittämänä. Hän myös säesti kanteleella Raili Vornasen yksinlaulua.

Karjalan Sivistysseura 80-vuotisjuhlassaan 27.9.1986 luovutti sukuseuroille kummallekin 1000 mk:n tunnustuspalkkion lämminhenkisen juhlan järjestämisestä. Kaikki järjestämämme tilaisuudet ovat olleet, ainakin meistä, erikoisen mieleisiä, muistorikkaita, etenkin kymmen-, kaksikymmen-, kolmekymmen-, ja neljäkymmenvuotisjuhlat.

Sukuseura sai 24 päivä marraskuuta vuonna 1984 testamentin. Setäni Teodor Vornanen, joka oli sukumme seuran perustamistilaisuudessa vuonna 1956 oli myös alusta asti innokas puuhaamaan sukututkimuksesta. Hän ja hänen vaimonsa Anni os. Shemeikka laativat keskeisen testamentin 2.3.1963 sukuseurallemme. Sukuseurallemme jäi testamentin perusteella rahaa 14818,54 mk.

Vuonna 1991, jolloin Karjalan Voikoit-kirja valmistui sukututkimustililtä otettiin 9000 mk. Nyt kun sukututkimuksia on myyty, niin rahat on merkitty suoraan seuran tilille. Nyt toimimme tutkimusten myynnillä ainakin osittain.

Sukututkimuksiin, tutkimusten laatimisiin ja mitä kaikkea on näissä asioissa on tarvittu on vuodesta 1992 vuoden 1999 loppuun mennessä menoja ollut yhteensä 23985,40 mk.

Vuonna 1991 tilattiin Sukuseurallemme isännänviiri. Suunnittelija oli heraldikko Jukka Suvisaari. Seuraavan vuoden tilaisuudessa se oli jo halukkaiden ostettavissa.

Vuonna 1996 saatiin valmiiksi hyvä teos, nimeltään Iro-Neidon Pojat, joka kertoo Vornasista, joihin kuuluu runonlaulajia, kanteleensoittajia, loitsijoita ja muitakin. Kirja on mielenkiintoinen. Teoksen päähenkilönä valmistuksessa toimi Rehtori Rauno Malviniemi. Kirjalaskun summa oli 31150 mk. Lasku on tietenkin aikanaan maksettu. Kirjoja on myytykin, mutta toivotaan että tulisi lisää ostajia.

Näin olen asioita kertoillut. Tietysti olisi mukava jos pystyisin laatimaan sellaisen kertomuksen jossa kertoisin rivi riviltä tapahtumat ja vieläpä jokin kohta kuvien kanssa. Ei ainakaan minusta ole sellaiseen. Se olisi nuoremman tehtävä, tietenkin vanhemman auttamana. Tämäpä nyt päättyköön tähän. – Hilkka –

Sukuseuran toiminnan vaiheita: Vuosikokousten pitopaikat

1956 Joensuu, Karjalantalo toiminta alkoi 17 pnä marraskuuta vuonna 1956
1957 Iisalmi Ortodoksinen seurakunta, seurakuntasali
1958 Outokumpu Pukinmäki, Jaakko Vornanen
1959 Liperi Ristonkangas, Santeri Vornanen Vornanen- nimen suojaus Suomalaisuuden Liitossa
1960 Sukeva, Peitsamo-Talo
1961 Joensuu, Karjalantalo
1962 Tuupovaara Hoilola, kansakoulu
1963 Outokumpu Pikkuranta, Elsa Turunen
1964 Kangasniemi Koittila, Eljas Vornanen
1965 Ilomantsi, Runonlaulajan Pirtti
1966 Eno Aittovaara, Eemeli Vornanen
1967 Sukeva Joenpolvi, Igno Vornanen
1968 Kuopio, Kaupungintalo Taiteilija Jalavan suunnittelema Vornasten pöytäviiri
1969 Joensuu, Karjalantalo
1970 Outokumpu Pikkuranta, Elsa Turunen
1971 Eno Aittovaara, Eemeli Vornanen
1972 peruutettu
1973 Outokumpu Väärälampi, Helmi Turunen
1974 Tuupovaara Hoilola, Ale Vornanen
1975 Helsinki, Karjalantalo
1976 Helsinki, Karjalantalo
1977 Vieremä, urheiluseurantalo Rientola
1978 Lieksa Jamali, Mikko Vilokkinen
1979 Nurmes, Bomba-Talo
1980 Kuopio, Väinölänniemen kasino
1981 Outokumpu Puromäki, Jaakko Vornanen
1982 Kirkkoniemi Veikkola, Ilmari Vornanen Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö 2000 mk perinnekilpailu
1983 Sukeva, seurakunnan kesäkoti
1984 Turku Ruissalo, Honkapirtti Testamentti Teodor Vornanen
1985 Orivesi, Suoja-Talo
1986 Tuupovaara Hoilola, Korpiselkätalo Karjalan Sivistysseura pystytti Tolvajärvellä olleen patsaan toisinnon
1987 Joensuu, Karjalantalo
1988 Ruotsi Göteborg, Karjala-Seuran talo Linja-autoreissu Göteboriin
1989 Lappeenranta, Carelia Congress Hotell
1990 Tuupovaara Hoilola, Korpiselkätalo
1991 Tuupovaara Hoilola, Korpiselkätalo Karjalan Voikoit-kirja
1992 Tuupovaara Hoilola, Korpiselkätalo
1993 Tuupovaara Hoilola, Korpiselkätalo
1994 Tuupovaara Hoilola, Korpiselkätalo
1995 Jyväskylä, Hotelli Priimus
1996 Tuupovaara Hoilola, Korpiselkätalo Kirja Iro-Neidon Pojat
1997 Joensuu, Karjalantalo Sortavala ja Laatokan risteily vanha valamo
1998 Iisalmi Evakkokeskus, Nuorisotalo/Hotelli Artos
1999 Tuupovaara Hoilola, Korpiselkätalo
2000 Tuupovaara Hoilola, Korpiselkätalo
2001 Joensuu, Laulumiesten Laulutalo
2002 Tuupovaara Hoilola, Korpiselkätalo
2003 Nurmes, Ikolan museo/Hyvärilän kartanohotelli
2004 Tuupovaara Hoilola, Korpiselkätalo
2005 Iisalmi Evakkokeskus, Hotelli Artos
2006 Joensuu, Karjalantalo
2007 Helsinki, Karjalantalo
2008 Orivesi, Oriveden opisto
2009 Kuopio, hotelli IsoValkea
2010 Heinävesi, Valamon luostari
2011 Joensuu, Ortodoksinen kulttuurikeskus
2012 Iisalmi, Haapaniemen matkailu
2013 Ilomantsi, Parppeinpirtti
2014 Nurmes, Break Sokos Hotel Bomba
2015 Iisalmi, Evakkokeskus
2016 Joensuu, ravintola Elias

2017 Kuopio, Iso-Valkeinen

2018 Sukeva, Lomakeidas Lohiranta

2019 Hoilola (Joensuu), Korpiselkä-talo, Koskenniskan mylly- ja kievarimuseo

2020 Kokous pidettiin sähköisesti viestien pandemiatilanteen takia.

2021 Kokous pidettiin sähköisesti pandemiatilanteen takia.

2022 Kuopio, hotelli Scandic

2023 Jyväskylä, Villa Rana

2024 Joensuu, Ortodoksinen kulttuurikeskus

2025 Nurmes, Bomba

Esimiehenä on ollut:

Osmo Vornanen
Jaakko Vornanen
Ilmari Vornanen
Kauko Vornanen
Arvo Vornanen

Seppo Vornanen

Puheenjohtajat:

Teodor Vornanen
Tapani Vornanen
Mauno Vornanen
Kauko Vornanen
Jaakko Vornanen
Ilmari Vornanen
Arvo Vornanen
Seppo Vornanen

Lea Tajakka

Elämää Tolvajärvellä ennen sotia

Lahja Varis

Tolvajärvi oli kaunis, virkeä, iloinen karjalaiskylä Tolvajärven länsirannalla, Korpiselän kunnassa. Asukkaita siellä oli noin 300, taloja noin 40. Kylässä oli kolme kauppaa: Osuuskauppa, Maksima Murasen sekatavarakauppa ja Iivana Miitrei Vornasen kauppa, joka oli suurin. Kylässä oli kaksiopettajainen koulu, tsasouna ja posti Ruube Korhosessa. Kyläläiset olivat melkein kaikki kreikkalaiskatolisia. Tanssilavakin oli. Linja-autoyhteys toimi säännöllisesti Korpiselkään ja Suojärvelle. Vuonna 1939 ehti valmistua myös harjulle Matkailumaja, jota sanottiin hotelliksi. Firmantalo (Enso-Gutzeit) oli vielä pystyssä kymmenkunta vuotta sitten, nyt sekin on purettu, samoin kuin kaikki muutkin kylän entiset talot.

Pääelinkeinona oli metsätalous ja siihen liittyvä maanviljelys. Lisäksi kalastettiin ja metsästettiin. Miehet tekivät metsätöitä talvella ja kevätkesästä uitettiin puut järviin. Uitto tarjosi myös töitä. Työmiehiä oli myös Ilomantsista ja Tuupovaarasta. Maanviljelys ei ollut kovin suurta, tilat olivat pieniä. Kaskea vierrettin, työssä olivat myös naiset ja lapset mukana. Naiset kylvivät naurista sylkemällä siemenet kaskeen. Pääasiassa ohraa ja kauraa kylvettiin peltoihin. Oli myös ruispeltoja. Vilja leikattiin sirpillä ja viikatteella, koneita ei ollut. Vilja puitiin riihessä, joka oli melkein joka talossa. Heinää niitettiin soilta ja vihviläistä saatiin järvien ja jokien rannoilta. Kylvöheinää ei ollut, vain luonnonheinää. Heinät pantiin pielekseen talveksi ja hankien aikaan ne vedettiin kelkoilla pois.

Karjaa pidettin joka talossa. Navettaa kutsuttiin liäväksi. Lehmiä oli tavallisesti pari kolme, suuremmissa taloissa saattoi olla seitsemänkin. Myös pientä karjaa pidettiin: lampaita, sikoja ja kanoja. Lehmät käyskentelivät vapaina metsissä, niitä kutsuttiin lypsettäväksi: ”Prrrrui Papuri, prrui Veskuna, prrui Vallu!” Lampaat vietiin kesäksi Tolvajärven saariin ja myös hevoset uitettiin mm. Riionsaareen tai Okkulansaareen. Metsämiehillä oli koiria. Meidän perheessä oli kissa nimeltään Matti.

Kalastajat lähtivät usein etäisille järville kuten Paastojärvelle kalastamaan. Tolvajärven kuuluisat nuottamiehet Tsopin Mika (kuva 1.) ja Saaren Mikko kuljettivat nuottansa Tolvajokea pitkin Honkavaaran kautta. Mikalta kun kysyi kalansaaliista, oli vastaus valmis:” Hyvin vähän, hyvin vähän, eipä juuri mittään.” Kun sitten järvien jäädyttyä täysinäisiä tynnyreitä hevosella kotiin ajettiin, tiesi että oli joskus saalistakin tullut. Mikalla oli siis kalavalheita, mutta päinvastaisia kuin tavallisesti! Saalis oli pääasiassa haukea, mutta myös siikaa ja särkeä ja joskus mujetta. ”Kitsut” kuivattiin, särjet suolattiin suuriin tynnyreihin ja niitä syötiin talvella särpiminä. Nasti-mummo (kuva 2.) keitti kuivakalakeittoa ja ”potattia” napsittiin voin kanssa. Mujeista tehtiin kalakukkoa. Yksinkertaista, mutta hyvää ruokaa.

Vornaset olivat kuuluisia metsästäjiä. Heitä pyydettiin jopa Etelä-Suomeen susia jahtaamaan. Enimmäkseen metsästettiin lintuja, mutta saattoi joskus kaatua hirvikin. Karhut olivat karjan riesana ja niitä kaadettiin talvisin pesiltä.

Elämä ennen sotia lapsuuteni Tolvajärvellä oli nykyoloihin verrattuna vaatimatonta. Yhdessä kuitenkin elettiin, iloittiin ja itkettiin. Muistoissani palaan usein Tolvajärvelle synnyinkotiini.

Tsopin Mikan Iivanan Lahja
Lahja Varis (os. Vornanen), Ilomantsi
Kertomuksen muistiin merkitsi tytär Eira Varis

Kuva 1 – Tsopin Mika